Miksi Kuumussa asutaan ja oleskellaan?

Kovasti on Kuhmon pohjoiskylillä väki 1960-luvun huipentumasta vähentynyt, ja Kuumussa erityisesti. Kesällä 2008 oli Ylitalon Pekka päässyt kuitenkin Kuhmolaisen sivuille Kuumua koskevan jutun otsikkoonkin lausahduksellaan, että ”Kuumussa henki vielä pihisee”.

Ja pihiseehän se, talvella harvempien keuhkojen varassa mutta kesällä melko voimakkaastikin. Useimmat Kuumun kylän taloista ovat ainakin jonkinlaisessa kesäkäytössä ja vielä syksylläkin metsästysaikaan. Metsästyksen ohella entiset kyläläiset tietysti myös marjastavat, sienestävät, kalastavat, hoitavat metsiään ja huoltavat rakennuksiaan – ja oletettavasti pyrkivät tekemään sen kaiken leppoisaan tahtiin eli lomailevat siinä samalla.

Nyt täytyy heti tehdä ripittäytymistä sen verran, että olen kyllä reilun 20 vuoden tauon jälkeen palannut synnyinpitäjääni, mutta kuumulainen en kuitenkaan virallisesti ole, koska olen kirjoilla Kuhmon keskustaajamassa. Pisimmillään olen tämän kahden vuoden aikana ollut reilun viikon jaksoja pois Kuumusta, mutta suuren osan ajasta kuitenkin olen perukassa, talvellakin. Olen siis emäntineni jonkinlainen Kuumun vakituisen asukkaan ja kesäasujan välimuoto.

Mutta nämä vakituiset Kuumussa asujat, siis ihan väestörekisterissä täällä kirjoilla olevat – miksi he täällä ovat? Eikö jossakin muualla pääsisi helpommalla? Miksi asua näin perukassa, kaukana palveluista ja muista ihmisistä, huonohkojen yhteyksien päässä?

Muutamalla kuumulaisella on työpaikka omalla kylällään: Liekinvaaralla on lypsykarjatila ja pääkylällä Kuumun Saha Oy, ja vaikka ne molemmat pyörisivätkin yhden työntekijän varassa, niin työllistävätpä ainakin heidät. Riihelässäkin taitavat Ekin mökit työllistää yhden henkilön ainakin puolivuotisesti. Moni kyläläinen joutuu kuitenkin kulkemaan työssä muualla, kuten opettamassa tai hampaita poraamassa, mutta vapaa-aika kuluu kotikylällä. Moni on eläkkeellä eli työnsä tehnyt ja eläkkeensä ansainnut – missä elämäntyö on tehty, sillä ei nykyhetken tilannetta arvioitaessa ole merkitystä. Itse asiassa yllättävän harva kuumulainen taitaa tarvita yhteiskunnan tukea elämiseensä.

Jonkin verran kyläläiset työllistävät myös toisiaan: naapurille tehdään lumitöitä ja autellaan muutenkin. Tietysti hyvin paljon myös työllistetään muita: hankintahakkuuta ei enää juuri tehdä, vaan puunkorjuun hoitavat muut kuin kyläläiset, ja taitaapa jo iso osa muistakin metsänhoitotöistä olla jo muiden kontolla. Lakisääteisesti nuohoojat liikkuvat kylällä vähän väliä, samoin postinkantaja, kirjastoautokuski ja tiestön sekä yleensä infrastruktuurin ylläpitäjät. Muurareita, sähköasentajia ja muista remonttipuolen työntekijöitä käy kylillä asukkaiden ja kesäasukkaiden tilauksesta. Eli kyllä sitä työllistämistä on, paljonkin, tämän kokoisella kylällä.

Kuumusta on palveluiden ääreen pitkä matka, mutta vastapainona täällä asuminen on edullista. Pääasiallisesti talot ja saunat lämpiävät puulla, ja mahdollisuus omavaraisuuteen sen suhteen on vähintäänkin taattu. Marjat, sienet, kalat ja riista sekä peltoantimet ovat monella kyläläisellä merkittävästi pienentämässä kuukausittaista ruokalaskua. Kuumussa eletään myös nuukasti: asumisneliöitä lienee melkoisesti keskimäääräistä vähemmän, mikä tuntuu esimerkiksi kiinteistöverossa ja sähkölaskuissa. Vuokralla ei asune kukaan, ja jos asuisikin, niin vuokra olisi varmasti Suomen edullisimpia, eikä ainakaan KELA:n asumistukea tarvitsisi maksaa samaa määrää kuin asutuskeskittymien vuokralaisille.

Kaiken kaikkiaan moneen kuumulaiseen pätee sama kuin muihinkin kotiseudullaan mieluusti vapaa-aikanaan oleskeleviin: se maisema ja ympäristö, joka lapsena on on eri aistein tullut niin tutuksi, jaksaa houkutella aikuisenakin. Sama pätee kuulemma eläimiinkin, eli kun lehmät palasivat sota-ajan evakosta, niin kotilaitumien lähestyessä lehmien kulku parani, ja saattoipa suusta päästä iloinen mölähdyskin ”kotiin” palaamisen kunniaksi. Ja tutuissa maisemissa kai se moni villieläinkin elämänsä viettää.

Kuumun kylä ja sana ”kuumu” internetissä

Millaisia asioita hakukone Google löytää internetistä Kuumun kylästä? Tietysti kuumumista koskevia hakuosumia tulee sanalla ”Kuumu” paljon, kuten ”ei kuumu”, mutta esimerkiksi hakusanat ”Kuumun” ja Kuumussa” ovat jo melko tehokkaita.

Wikipediaan osuu neljä hakua, joista yksi luettelee Kuhmon kaupungin kaikki maarekisterikylät, toinen Suomen postinumerot, kolmas seututie 912:n varteen sijoittuvat kylät ja neljäs Neuvostoliiton partisaanien iskujen kohteet Suomessa toisen jatkosodan aikana.

Yrityksiä löytyy kolme: yllättävän paljon osumia tulee – yllätys-yllätys – puolisoni firmalle Kuumussa Virtaa Oy:lle, mikä johtunee siitä, että sillä on rekisteröity oma domain. Paljon osumia tulee myös Kuumun Saha Oy:lle, ja yllättävän paljon myös Ekin Mökeille, jotka Riihelän Erkillä ovat Naamajärven rannoilla. Jonkin verran tulee osumia myös erinäisten tonttitietojen ja karttatietojen osalta.

Löytyipä jossakin vaiheessa yksi tarinakin, joka ainakin talvella oli Timoniemen kylän nettisivuilla: Joku Kuumussa syntynyt oli väittänyt jääneensä lyhytkasvuiseksi sen takia, että Kuumussa ollaan jo niin korkealla latvavesillä, että taivas painaa hartioita estäen kasvamasta pitkäksi. Ja kyllähän Kuumussa ainakin Kurkivaara, Liekinvaara ja Kuumunvaara jo melko korkealla merenpinnasta ovatkin.

Hieman yllättävä hakutulos oli jo sirkusesitys Kuumu, joka on ollut yksi Circus Uuden Maailman esityskokonaisuuksista. Nykyisellään heillä ei taida moista esitystä ohjelmassaan olla.

Melko hilpeitä löytöjä ovatkin sitten vieraisiin kieliin osuvat hakutulokset. Nettiosoitteiden perusteella sana kuumu näyttää merkitsevän jotakin ainakin turkin, japanin ja jonkin muunkin kaukoidän kielellä, siis länsimaisittain kirjoitettuna. Sanan ääntämisestä tai sen merkityksestä ei ole hajuakaan.

Kaiken kukkuraksi löytyipä kuumun kielikin! Kongon demokraattisessa tasavallassa on alue, jolla noin 400 000 ihmistä puhuu kuumun kieltä! Varsinaisesti kieltä kutsutaan komon kieleksi, mutta tuttu sanahan se komokin on kuumulaisille, joskin täällä se tarkoittaa suossa olevaa routimisesta tai lahoamisesta syntynyttä kuoppaa, johon voi vahingossa astua toisen jalkansa upoksiin. Mutta että melkein puoli miljoonaa ihmistä puhuu kuumua!

Kuumu-nimestä

Kylän nimi Kuumu on samankuuloinen kuin itse pitäjän, nykyisen kaupungin Kuhmon nimi. Tosin Kuhmo on ollut virallisesti vuoteen 1935 saakka Kuhmoniemen kunta, ja Kuumusta on käytetty taas nimeä Kuumo tai Kuumoinen. Alkuperältään Kuhmolla ja Kuumulla ei siis liene mitään yhteyttä.

Mistä kylä sitten on saanut nimensä? Kuumuuden kanssa sillä tuskin on mitään tekemistä, kylä kun on Kuhmon pohjoisin kylä ja usein kylminkin. Unto Heikura - kuumulainen itsekin - on "Kuhmon Sammossa" eli Kuhmon kotiseutulukemistossa (Kajaani 1981, s 19) esittänyt teorian, että Kuumo saisi nimiselityksensä Kokemäenjoen (joka ruotsiksi on Kumo) Kuumolan kylästä. Kuumun kylä olisi ollut eränkäyntiaikana Kuumolan kylän nautinta-aluetta.

Itse olen pohtinut kylän nimen taustaksi verbiä kuumottaa. Moni kulkija näissä selkosissa on ollut liikkeellä vesiteitä pitkin. Jos kulku on tapahtunut esimerkiksi Oulujärveltä Sotkamon kautta Kuhmon puoleisille vesille, on aikanaan Lentuan, Iivantiiran ja Lentiiran jälkeen noustu lopulta Änättijärvelle. Änätinpäästä on vielä lähtenyt yksi pienehkö joki pohjois-koilliseen, löytynyt ensin Kylmäjärvi ja Salmijärvet, mistä jonkunlainen puro tai joki on vielä jatkunut eteenpäin kohti vihoviimeiseltä tuntuvia korpimaita, missä joki on vielä haarautunut kahtia, ja näiden haarojen päissä ovat sitteen olleet nimensämukainen Kivijärvi Kivijoen yläpäässä, ja toisen haaran eli Kuumunjoen päässä ovat sitten olleet Kuumujärvet. "Eli vielä siellä on jotakin kuumottanut", ensin Iso Kuumujärvi ja vielä toinenkin, Pieni Kuumujärvi.

Toisaalta tultaessa vesiä pitkin pohjoisesta, on aikanaan Vuokkijärven latvapurot loppuneet Suomussalmen eteläosissa, ja edessä on ollut veneen vetäminen. Kuumujärvien rannoilla on kaksikin Taipale-nimistä paikkaa, joiden kohdalta veneitä on oletettavasti vedetty vesistöstä toiseen. Suomussalmen puolelta venettä suota ja kangasta pitkin kiskottaessa ja työnnettäessä on saatettu hyvinkin kysyä kumppanilta: "Joko sieltä alkaa vettä kuumottaa?"

Johdanto Kuumu-aiheiseen kirjoitteluuni

Olen pitemmän aikaa pohtinut, mihin alkaisin laittaa ylös pohdintojani tästä kotikylästäni Kuumusta. Facebookin kautta kirjoitelmani olisivat vaikeasti tavoitettavat, mutta erillisen blogin kautta tästä luulisi tulevan myös selkeämmän.

Siis, mikä on tämä Kuumu? Olen syntynyt tämän Kuhmon pohjoisimman kylän reunamilla vuonna 1964, jolloin kylällä oli vielä paljon elämää ja perheet suuria. Asutus-alueetkin olivat jo valmiiksi rakennetut, viimeisetkin talot saivat tulevina vuosina tieyhteyden, ja monet uutuudet, kuten sähkö, puhelin ja televisio tekivät tännekin tuloaan. Mustalaissuo ei ehkä ole se kaikkein komein paikannimi, mihin ihminen voi syntyä, mutta laaja ja komea suoalue se on vieläkin kaikkine ulokkeineen.

Mitään aikataulullista, määrällistä tai laadullista tavoitetta en tälle kirjoittelulleni aseta. Kirjoitan silloin kun aikaa ja innostusta on, ja kirjoitan siitä aiheesta, mikä milloinkin mielen päällä on. Kun olen kaksi vuotta sitten maailmaa ja elämää muuallakin nähneenä lopulta asettunut ja asettumassa takaisin kotikulmilleni, niin miksipä nyt menisin ahnehtimaan tai kiirehtimään?